24.10.2010
Muistan tän hetken , jotenkin tosi hämärästi vaan. Aloin vaan juttelemaan sille mesessä. Ihan randomina vaan. En tuntenu sitä ollenkaan , tiesin vaan nimen , ja alunperin ajattelin sen olevan joku kusipää naistenmies. Saan kirota itseäni , et oon ajatellu tolleen , koska olin ihan väärässä. Mitäs olen niin ennakkoluulonen. Juteltiin juttelujamme vaan , ja sit se oli lähössä. Annoin sille nopeesti mun numeron ja sanoin , että "tekstaa mulle , mulla on ihan sairaan tylsää!" Sitten ruvettiin tekstaamaan , jostain ihan olemattomasta kun ei vielä tunnettu. Väitti että voittaa mut goSupermodelin Backstagessa , joojoo pitäskö uskoa ? Mut siitä se sit jotenki vaa lähti , vaikka silloin olin vielä ihastunut toiseen. Mut ei mennyt tosiaan pitkään , kun multa meni täysin jalat alta. Olin ihan varma jo sillon et ton miehen kanssa mä haluan viettää loppuelämäni.
Juteltiin vaan kavereina pitkän aikaa , ja kuulin jossain vaan , et tää ei halunnut mun kanssa mitään muuta kun vaan olla mun kaveri. Sit jotenki murruin , mut en halunnut lopettaa yrittämistä. Halusin sen miehen omakseni niin paljon , etten koskaan oo halunnu mitään enemmän. Muistan sen ensimmäisen pusun leffan jälkeen , ku tän huulet oli kuivat ja molempii jännitti. Mut sit ensimmäisen pitkän suudelman jälkeen olin ihan varma , et tää ei lopu koskaan , ei oo mikään imelä rakkaustarina vaan tää kestää koko elämän. Alettiin olemaan toistemme kanssa entistä enemmän , hengattiin yhdessä kaupungissa , tekstattiin niin paljon et kavereilla ja äidillä meni hermot. Olin ihan korviani myöten ihastunut.
25.12.2010
Tätä päivää olin odottanu niin kauan. Olin nii onnelline et sain vihdoin mun kultani ihan omaksi. Siit se sit pikkuhiljaa lähti , on meillä ollu riitoja mut ollaan ihan sairaan onnellisia. Aluks ei oltu niin läheisiä mut lähennytään vaan kokoajan , ja ollaan tosi avoimia toisillemme. En osaa oikeastaan kuvailla niitä tunteita mitä mulla on Santeria kohtaan , mutta tiedän että ne tunteet syvenee kokoajan , enkä koskaan haluu päästää irti Santusta. Se mitä meillä on , on jotain niin sanoinkuvailematonta ja jotain niin tärkeetä ja ihanaa. Ollaan koettu niin paljon yhdessä , ollaan suunniteltu yhdessä tulevaa. Mut niinku sanotaan , pitää pitää kiinni hetkestä eikä miettiä kokoajan sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mä tiedän vaan , että siihen mun tulevaisuuteen kuuluu Santeri , millään muulla ei oo väliä , koska mä välitän ihan vaan Santusta , mä rakastan sitä ♥
- Emmi
Muistan tän hetken , jotenkin tosi hämärästi vaan. Aloin vaan juttelemaan sille mesessä. Ihan randomina vaan. En tuntenu sitä ollenkaan , tiesin vaan nimen , ja alunperin ajattelin sen olevan joku kusipää naistenmies. Saan kirota itseäni , et oon ajatellu tolleen , koska olin ihan väärässä. Mitäs olen niin ennakkoluulonen. Juteltiin juttelujamme vaan , ja sit se oli lähössä. Annoin sille nopeesti mun numeron ja sanoin , että "tekstaa mulle , mulla on ihan sairaan tylsää!" Sitten ruvettiin tekstaamaan , jostain ihan olemattomasta kun ei vielä tunnettu. Väitti että voittaa mut goSupermodelin Backstagessa , joojoo pitäskö uskoa ? Mut siitä se sit jotenki vaa lähti , vaikka silloin olin vielä ihastunut toiseen. Mut ei mennyt tosiaan pitkään , kun multa meni täysin jalat alta. Olin ihan varma jo sillon et ton miehen kanssa mä haluan viettää loppuelämäni.
Juteltiin vaan kavereina pitkän aikaa , ja kuulin jossain vaan , et tää ei halunnut mun kanssa mitään muuta kun vaan olla mun kaveri. Sit jotenki murruin , mut en halunnut lopettaa yrittämistä. Halusin sen miehen omakseni niin paljon , etten koskaan oo halunnu mitään enemmän. Muistan sen ensimmäisen pusun leffan jälkeen , ku tän huulet oli kuivat ja molempii jännitti. Mut sit ensimmäisen pitkän suudelman jälkeen olin ihan varma , et tää ei lopu koskaan , ei oo mikään imelä rakkaustarina vaan tää kestää koko elämän. Alettiin olemaan toistemme kanssa entistä enemmän , hengattiin yhdessä kaupungissa , tekstattiin niin paljon et kavereilla ja äidillä meni hermot. Olin ihan korviani myöten ihastunut.
25.12.2010
Tätä päivää olin odottanu niin kauan. Olin nii onnelline et sain vihdoin mun kultani ihan omaksi. Siit se sit pikkuhiljaa lähti , on meillä ollu riitoja mut ollaan ihan sairaan onnellisia. Aluks ei oltu niin läheisiä mut lähennytään vaan kokoajan , ja ollaan tosi avoimia toisillemme. En osaa oikeastaan kuvailla niitä tunteita mitä mulla on Santeria kohtaan , mutta tiedän että ne tunteet syvenee kokoajan , enkä koskaan haluu päästää irti Santusta. Se mitä meillä on , on jotain niin sanoinkuvailematonta ja jotain niin tärkeetä ja ihanaa. Ollaan koettu niin paljon yhdessä , ollaan suunniteltu yhdessä tulevaa. Mut niinku sanotaan , pitää pitää kiinni hetkestä eikä miettiä kokoajan sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mä tiedän vaan , että siihen mun tulevaisuuteen kuuluu Santeri , millään muulla ei oo väliä , koska mä välitän ihan vaan Santusta , mä rakastan sitä ♥
- Emmi
